Se näkyy lautasesi sisältönä, kenkiesi pinnoitteena ja ennen kaikkea puudutuksena otsalohkossasi. Kaiken nykyaikaisuuden ympäröimänäkin osa tavoistasi, niin kutsutuista tottumuksistasi on peräisin tuhansien vuosien takaa. Niin kuin esi-isäsi, sinäkin pukeudut ruumiiseen sekä syöt ruokaa, joka on joskus kyennyt tuntemaan kipua. Erona on vain se että sinulla on vaihtoehto. Valinnanvapaus, vapauksista ehkäpä se vaikein.
Mikä saa meidät uskomaan että todella tarvitsemme toisen elävän olennon nahan pysyäksemme lämpiminä tai palan ruumista lautasellemme, jotta nälän tunne pysyisi loitolla? Aikoinaan ihmisen metsästäessä ruokaa itselleen ja perheelleen hän toimi selviytimisviettinsä ohjaamana, nykypäivänä kutsuisin sitä enemmänkin itsekkääksi toiminnaksi. Edustamme koko evoluution tuhoisinta lajia, tuhoamme itsemme, ympäristömme ja kaikkea mitä vain saammekin käsiimme.
Muut nisäkäslajit juovat äidinmaitoa ainoastaan kasvuaikana, mutta me ihmiset elämme jostain kumman syystä siinä uskossa että, tarvitsemme sitä vielä aikuisinakin ja vielä toiselta eläinlajilta, lehmiltä nimittäin. Kalsiumia on mahdollista saada myös muuilla tavoin ja omaan korvaani äidinmaidon juominen vielä kolmenkymmentävuotiaana kuulostaa aika absurdilta.
Eläinoikeusaktivistit vastaan turkistarhaajat -kamppailu taas, mikäli sitä voi niin kutsua tarkoittanee käytännössä samaa kuin moraali vastaan laki. Moraali sanoo turkistarhauksen olevan vääryyttä niitä eläimiä kohtaan, mutta laki sen kun vain näyttää vihreää valoa. Hyvinvointivaltion oppien mukaan lain tulisi pohjautua moraaliin, mikä jättääkin kysymyksen voisinko viedä kaikki päättäjät psykologin puheille. Ihan vain varmistaakseni onko normaalia hyväksyä luonnonmukaisen elämän riistäminen, tappaminen ja sen jälkeen vielä vaatteena käyttäminen mukisematta ilman omantunnon tuskia.
"Jos se et ole sinä, niin kuka sitten. Jos ei nyt niin milloin."
