Polyamoria - minä, sinä, hän

Kaikkihan valehtelevat joskus, eikö niin? Päädymme helposti ratkomaan syitä ja oireita ongelmien sijasta. Kautta aikojen olemme pettäneet kumppaneitamme vieraiden kanssa tietäen sen olevan vastoin kirjoittamattomia sääntöjä ja monet parisuhteet ovatkin loppuneet kuin seinään partnerin löydettyä uuden rakastetun. Joskus aikaa sitten biologian opettajan esittämä kysymys palaa mieleeni: onko ihminen yksi- vai monisuhteinen? Tuolloin vastasin suoralta kädeltä että yksisuhteinen tietenkin, mutta nykyään ymmärrän että toistin vain vastatessani niitä yhteiskunnan normeja, joihin olen tottunut. Uudelleen ja tällä kertaa myös perinpohjaisesti pohdiskeltuani ymmärsin olleeni väärässä.

Mikä sitten viittaa polyamoriaan? Jos eläisimme luonnonmukaisesti uskoisin että meillä olisi useampia kumppaneita yhtä aikaa. On pelkkää satua että ihminen voisi koko elämänsä ajan rakastaa yhtä ja samaa henkilöä intohimoisesti aina kuolemaansa saakka eikä koskaan ihastua tai kokea vahvaa seksuaalista jännitettä suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, senhän me jokainen varmasti tiedämme. Miksi jätämme tuon ajatuksen niin usein tiedostamisen tasolle? Tottakai polyamoriassa on samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin suhteessa on omat ongelmansa, mutta ehkä yksi merkittävimmistä eroista mitä olen huomannut on että niitä on hankalampaa lakaista maton alle. Jos haluaa elää sulassa sovussa kahden tai useamman kumppanin kanssa täytyy myös olla valmis käsittelemään mustasukkaisuuden ja turhautumisen tunteita. Saavuttaakseen toimivan polyamoristisen suhteen on aivan niin kuin muissakin suhteissa pyrittävä kokoajan kasvamaan ihmisenä ja käsittelemään tunteitaan.

Koen että kahden ihmisen on lähes mahdotonta täyttää kaikkia toistensa tarpeita pitkällä aikavälillä. Jos voi olla monta hyvää ystävää, joita rakastaa eikä se ole pois keneltäkään niin miksi seksuaalisuuden jakaminen muodostaisi poikkeuksen? On pelottavaa kulkea omaa tietään, pureskellen kaiken yhteiskunnan antaman tiedon pieniksi palasiksi, mutta itsenäisyys on sen arvoista. Ilman kyyneleitä ei voi olla onnellinen.

Erilaisuutta ei kannata pelätä, jos se puree olet luultavasti haukkunut sitä peloissasi.