Oikeutta Eläimille -yhdistyksen julkaisema tutkimus suomalaisilta turkistarhoilta tuonut taas pinnalle keskustelun niin kutsutusta laittomasta eläinaktivismista. Termeinä ajateltuna asia on helppo tuomita sen enempää ajattelematta, onhan jo nimessäkin sana laiton ja kiinni jäädessään joutuu oikeuden eteen. Huomioiko laki sen kaikkein tärkeimmän seikan, mikä on parasta niille eläimille, joiden elämästä kiistellään?
Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä että jokaisella on oikeus tietää millaisissa oloissa turkit ja liha kasvavat. Tietenkin on olemassa Evira, jonka vastuulla tarkastukset ovat, mutta mielestäni halutessaan jokaisella kansalaisella täytyy olla oikeus lisätietoon. Kun on ollut kyseessä ainoastaan tarhoilla kuvaaminen ihmettelen kovasti että mikä siinä on niin kamalaa. Jokaisen rehellisen suomalaisen päivätyön pitäisi kestää dokumentointi ja jos ei kestä niin se on erittäin huolestuttavaa.
Entä eläinten vapautukset? Tottakai silloin omistajalle tulee rahallista tappiota, mutta sen ei pitäisi olla päällimmäisenä mielessä. Täytyy nimittäin olla olemassa joku syy, miksi kukaan haluaisi päästää kettuja vapauteen, joten pysähdytään hetkeksi pohtimaan asiaa eläimen kannalta. Jos valinta olisi sinun, asuisitko pienessä verkkohäkissä, jossa voit vain pyöriä ympyrää, syödä ja juoda koko loppu elämäsi ajan vai juosta ympäri metsiä nauttien vapaudesta. Ehkä tulet syödyksi ,luonnossa, mutta ainakin olet saanut elämisen arvoisen elämän.
Laki pohjautuu moraaliin, se ei ole moraali. Tälläisissa kysymyksissä pitäisi eläinsuojelu lakia välittömästi muuttaa, siihen asti jonkun on toimittava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen kanssasi samaa mieltä valokuvausasiasta, mutta täytyy tarttua tuohon vapautusasiaan. Teen vastaavan esimerkin kuin sinäkin olet kirjoittanut: Mieti, että olet itse asunut koko elämäsi huoneessa, jonne sinulle tuodaan ruokaa ja juomaa. Et ole ikinä käynyt missään muualla. Jos yhtäkkiä pääsisitkin pois sieltä huoneesta, tietäisitkö miten toimia? Vapautettujen kettujen, minkkien tms. suurin uhka vapautuksen jälkeen ei ole joutua syödyksi (esim. minkillähän ei ole luonnollisia vihollisia Suomessa kai ollenkaan), vaan kuolla nälkään tai janoon. Häkissä elänyt eläin ei luontoon päästessään osaa käyttäytyä siellä eikä pysty selviämään hengissä kovinkaan pitkään. Lisäksi minkkien vapauttaminen on aika kyseenalaista, koska minkki ei ole alkuperäinen suomalainen laji. Omasta mielestäni turkistarhaus pitäisi pystyä lopettamaan muilla tavoilla kuin eläinten vapauttamisilla. :)
VastaaPoistaKyllä minustakin on vain hyvä, jos kuluttajat tietävät, missä oloissa turkikset ja muut kasvavat, mutta tuo "olisiko eläin mieluummin siellä vai täällä?" ajattelutapa on mielestäni typerä. Se eläin, otetaan esimerkiksi vaikka minkki, asuu ehkä kyseenalaisissa oloissa, mutta se kasvaa siellä eikä se tiedä että se voisi asua metsässä. Metsissä asuneet esi-isät ovat ehkä jättäneet jälkeensä vaistot, mutta ei muistoja. Eläin elää hetkessä eikä henkisesti kärsi pienessä kopperosta olosta, eikä se ajattele että "huomenna ne aktivistit tulee ja vapauttaa." tai surkuttele olojaan. Tottakai jotkut eläinten pitotilat ovat kyseenalaisia, ja toivoisin niillä olevan enemmän tilaa, mutta turkistarhaajien ei ole kovin paljoa mahdollista toteuttaa eläimille ulkotarhoja tai muuta vastaavaa. Luonnonmukaisemmat olot kyllä, mutta vaikka kuka sanoo että eläin kärsii siellä, ei se kärsi. Eläin ei ajattele niinkuin ihmiset. Ne elävät hetkessä, ja sopeutuvat huomattavasti paremmin muutoksiin kuin ihmiset, koska niiden on pakko selviytyä, eivätkä ne edes tiedä mikä itsemurha on.
VastaaPoista"Kun on ollut kyseessä ainoastaan tarhoilla kuvaaminen ihmettelen kovasti että mikä siinä on niin kamalaa."
VastaaPoistaEsimerkiksi yksinkertaisesti eläintautien takia. Kuvaajat kulkevat tilalta toiselle samoissa vaatteissa ja kengissä. Mitkään normaalit pesut saippualla ei tapa ja hävitä kaikkia taudinaiheuttajia. Se on ihan valtava riski tautien leviämiselle tilalta toiselle. Sen takia tiloilla onkin aina varattu omat kengät tai kenkäsuojat ja suojavaatteet vieraille. Taudit voivat myös levitä ihmisen iholta eläimistä toiseen ihan saman yksikön sisälläkin.
Kuvitellaanpa vaikka tilanne, että tilalla on laitettu sairaskarsinaan eristyksiin jokin eläin, jolla on joku tarttuva tauti. Kun tilalle menee salaa ilman isäntäväen suostumusta ja opastusta ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään tilan järjestelyistä ja käytännöistä, ja liikkuvat edestakaisin osastojen välillä ja koskettelevat eläimiä, syntyy huomattava riski taudin leviämiselle. Eläinten välilläkin taudit nimittäin voivat liikkua ihmiskäsien välityksellä.
Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset iholoiset ym. ja lypsykarjoissa tavattava Stafylococcus aureus -bakteerin aiheuttama kaikista vaikeimmin parannettava utaretulehdus leviää helposti ihmiskäsien välityksellä, etenkin jos käsissäon haavoja. Utaretulehdukset eivät ole mikään kiva juttu, eläin kärsii niiden takia kovaakin kipua, tuotostappiot ovat huomattavat ja pahimmassa tapauksessa eläin joudutaan jopa lopettamaan sen vuoksi. Ihmisellä kyseinen bakteeri aiheuttaa (mahalaukkuun päästessään) erilaisia infektioita lievistä ihoinfektioista aina hengenvaarallisiin tauteihin, kuten keuhkokuumeeseen, endokardiittiin, bakteremiaan ja osteomyeliittiin.
Kyllä minuakin maataloustuottajana vituttaisi, jos karjassani leviäisi jokin tauti ainoastaan sen takia, asiasta mitään tietävät ihmiset ovat seikkailleet tiloilla salaa öisin.
Ja JOS kyseessä olisi rehellinen ja puolueeton journalismi, tuskin kenelläkään olisi mitään sitä vastaan, että tiloilla käytäisiin kuvailemassa. Jos kuvaajat toisivat esille REHELLISEN kuvan tiloista, tuskin kenelläkään olisi mitään kuvailua vastaan. Rehellisyyttä EI ole se, että käydään kymmenillä tiloilla kuvaamassa nimenomaan sairaskarsinoissa olevia eläimiä ja sitten väitetään, että samanlaisia eläimiä ovat kaikki Suomen maatilat läpeensä täynnä. Toivoisin suomalaisten kuluttajien olevan hiukan kriittisempiä sen suhteen, että eivät uskoisi ihan kaikkea paskaa mitä nokan eteen työnnetään. Toivoisin, että ihmiset miettisivät ensin mikä onkaan näiden aktivistijärjestöjen lopullinen päämäärä ja vasta sen jälkeen katselisivat näitä kuvia.
Totta kai kotieläintiloilta löytyy aina niitä sairaitakin yksilöitä, eihän meistä ihmisistäkään kaikki ole ihan terveitä. Välillä on vähän flunssaa, joskus vähän jalkaan sattuu. Viime keskiviikkoisessa ajankohtaisessa kakkosessa eräs tuottaja sanoi niin hyvin, kun hän totesi että eläimilläkin täytyy olla oikeus sairastaa ja meidän velvollisuus on silloin huolehtia eläimestä. Sairaskarsinaan eläin on nimenomaan laitettu sen vuoksi, että sitä pystytään paremmin tarkkailemaan ja siksi, että eläin saisi paremmin tilaa ja rauhaa myös parantua. Ja sitten tulevat aktivistit, kuvaavat sairaskarsinassa olevan eläimen ja väittävät, että eläintenhoitaja on jättänyt eläimen heitteille???
En hyväksy näiden aktivistijärjestöjen, esim. Oikeutta Eläimille -järjestön mustavalkoista ja ehdotonta ajatusmaailmaa. Itsestä ainakin tuntuu, että vaikka järjestö vetoaa ekologisuuteen ja eläinten hyvinvointiin, se itse ei kuitenkaan toteuta näitä periaatteita juuri lainkaan. Vai onko se mielestäsi eläinten hyvinvoinnin edistämistä, että joku vuosi sitten aktivistit kävivät eräällä suomalaistilalla heittelemässä lasinpaloja eläinten rehuun? Käypä huviksesi lukaisemassa Oikeutta Eläimille-foorumin villakeskustelua. Mielestäni siitä käy erinomaisen hyvin ilmi aatteen kannattajien mielipide. Villa on kirosana ainoastaan sen vuoksi, että sen tuotannossa käytetään hyväksi eläimiä. Mietitäänpä hetki suomalaista lampaantuotantoa. Lampaita pidetään irrallaan pihatoissa, karitsat saavat olla emiensä kanssa n. 3kk iässä tapahtuvaan vieroitukseen asti (uuhikaritsat vielä tätäkin pidempään) (vrt. lypsykarja jossa emät ja vasikat erotetaan toisistaan viim. 4-5 päivän kuluttua syntymästä), lampailla on pitkä laidunkausi, mahdollisuus viettää hyvin luonnonmukaista elämää ja toteuttaa luonnollista käyttäytymistään. Kaiken järjen mukaan siis kyseessä on yksi eettisesti kestävimmistä ja luonnonmukaisimmista tuotantomuodoista mitä vain meidän maastamme löytyy. Ja SILTI tämän järjestön kannattajat eivät hyväksy edes villaa, joka on ominaisuuksiltaan valtavan hyvä luonnonkuitu, käytettäväksi, vaan käyttävät mielummin tekokuituisia vaatteita, joiden valmistus kuluttaa öljyvaroja. Villat pitäisi jättää eläimeen tai heittää jorpakkoon maatumaan. No villoja ei ainakaan lampaaseen voi jättää, koska se olisi taas eläinsuojelurikkomus ja olisi vaaraksi eläimen hyvinvoinnille. Lampaat pitää keritä vähintään kerran vuodessa. Hienovillaisilla suomenlampaillamme on suositus keriä 2x vuodessa, muuten villa huopuu ja menee takkuiseksi.
VastaaPoistaEikö eläimistä siis saisi hyötyä mitenkään? Eläinten omistaja siis rakastaa ja kunnioittaa eläimiään niin kauan kun ei vain saa mitään hyötyä niistä itselleen? Lampaankasvattaja, joka saa villasta itselleen tuloja pitää siis eläimistään vähemmän, kuin lampaankasvattaja joka pitää lampaita vain huvikseen? Eikö eläinten kunnioitus ole myös sitä, että kunnioitetaan ja arvostetaan eläimistä saatavaa "materiaalia", esimerkiksi nyt vaikka sitä villaa. Jos saat ystävältä lahjan, ei kai sitäkään heitetä kuraojaan? Kyllä, minä ajattelen että eläimistä saatavat tuotteet ovat lahjoja ja minä arvostan ja kunnioitan hyvin suuresti eläimiä, jotka tekevät mahdolliseksi näiden lahjojen olemassaolon. Lahjaa tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan siinä merkityksessä, että sitä tulee arvostaa ja kunnioittaa, nostaa korkealle jalustalle ja ihailla, en siinä merkityksessä että eläimet olisivat jotenkin alempiarvoisina uhrilahja ihmisille. Eläimet ovat ehkä meitä varten, mutta yhtälailla ihmiset ovat täällä eläimiä varten. Minun mielestäni eläimet voivat olla meidän kumppaneitamme ja ystäviämme, vaikka saammekin niistä hyötyä itsellemme.
Näiden järjestöjen tavoitteena on saada kaikki eläintuotanto ja eläinten "hyväksikäyttö" loppumaan. Pyydänkin sinua miettimään edes vaikka kuinka pienenkin hetken sitä, mitä meidän maallemme tapahtuisi, jos oikeasti kaikki "eläinten riistäminen" lopetettaisiin heti tähän paikkaan.
No ensinnäkin kaupasta ei enää saisi laadukasta kotimaista lihaa, maitoa ja kananmunia. Ne tuotteet tuotaisiin halpatuotantomaista, jossa ekologisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista ei välitetä pätkän vertaa. Toiseksi, kotieläinrotujen kannat romahtaisivat ja olisivat jopa vaarassa kuolla sukupuuttoon, kun pienessä populaatiosa sukusiitosaste kasvaisi tarpeeksi suureksi. Harvapa niitä lehmiä huvikseen pitäisi. Etenkin harvinaisten suomalaisten alkuperäisrotujen menetys olisi korvaamaton tappio luonnon monimuotoisuudelle. Kolmanneksi, luonnon monimuotoisuus köyhtyisi jo ihan sitäkin kautta, että kun maatalous lopetettaisiin maaseuduilta, pellot metsittyisivät ja peltoelämään sopeutuneet kasvit ja eläimet kuolisivat sukupuuttoon kun niille ei ole enää sopivia elinympäristöjä. Neljänneksi, työttömyys kasvaisi, kun ei olisi enää eläintuotteita jatkojalostavia tahoja. Viidenneksi, Suomen talous romahtaisi. Kuudenneksi, maaseutu autioituisi, menetettäisiin arvokas kulttuuriperintö, kansamme historia.
VastaaPoistaTosielämä harvoin on mustavalkoista ja ehdotonta. Asioilla on monia eri puolia ja sävyjä. Eniten minua näissä ko. järjestöissä suututtaa sellainen sokea oman aatteen puolustaminen, ehdottomuus joka käy ilmi siitä, etteivät mitkään kotieläintuotannossa tehdyt parannukset ole riittäviä. Vaikka tehtäisiin mitä, silti ainoa ratkaisu on aina lopettaa tuotanto kokonaan. Sellaisen tahon kanssa keskustelu eläinten hyvinvoinnista on hyvin turhauttavaa ja oikeastaan täysin hyödytöntä. Kotieläinalan opiskelijana pidän täysin itsestään selvyytenä sitä, että eläinten hyvinvointia tulee parantaa aivan niin paljon kuin vain on mahdollista ja tiloilla esim. taloudelliselta kannalta mahdollista. Tämän takia kaipaisinkin näiltä aktivistijärjestöiltä erilaisia ajatuksia siitä, kuinka tuotantotilat voitaisiin tehdä entistä paremmiksi ja eläinystävällisemmiksi. Ei minua kiinnosta pätkän vertaa kuunnella että kaikki Suomen kotieläintuotanto on kuin suoraan helvetistä ja kaikki pitäisi kieltää. Eikä kiinnosta tuottajiakaan. Mutta tuottajia kyllä kiinnostaa heti, jos aktivistijärjestöt ainaisen haukkumisen sijaan toisivatkin esille parannusehdotuksia ja erilaisia toimintasuunnitelmia eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi. Valtaosa tuottajista nimittäin ihan oikeasti välittää eläimistään, kunnioittaa niitä ja on huolissaan niiden hyvinvoinnista.
Maatalous ja kotieläintuotanto ei tosiaan ole ihan heti (toivottavasti koskaan!) loppumassa, joten alkaa aktivistijärjestöjenkin pikkuhiljaa olla aika muuttaa hiukan suhtautumistapaansa..
Kiitos nam.
Hienoa huomata, että löytyy ajatteleva ihmisyksilö kaikkien pönttöpäiden joukosta, joka kykenee ottamaan asioista selvää ja ajattelemaan laajasti seurauksia joihin erilaiset toimet johtavat, sen sijaan että alkaisi vouhkaamaan asioista joita ei ole ajatellut kaikkien kannalta ja eri kanteilta loppuun. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Rosmariini otti hyvin esiin todellisia uhkia eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille, kuin myös ekologisen ja ekonomisen näkökulman. Huomaa että hän työskentelee konkreetisesti eläinten parissa.
VastaaPoistaMitä turkiseläinten vapauttamiseen tulee, niin luontoon vapautetut esim. suomen luontoon kuulumattomat minkit aiheuttavat tuhoa kantaeläimistölle ja mahdollisesti myös voivat levittää sairauksia. Näitä seurauksia on luonnonvaraisissa eläimissä vaikea hoitaa/hallita. Kun toimii tyhmästi ja ajattelematta voi seuraukset olla varsin tuhoisat laajalla mittakaavalla ja homma karkaa niin sanotusti käsistä.
Seuraavan kerran kun tekee mieli toimia eläinten "hyväksi" ajatelkaa perhosefektiä ja luokaa mielessänne viivoja mihin kaikkeen teko vaikuttaa.
Kiitos Rosmariinille, sanoistasi olisi syytä painaa pamfletti jota jakaa joka jannulle !
-Johanna-