Joku raja, mikä raja. (laiton eläinaktivismi)

Oikeutta Eläimille -yhdistyksen julkaisema tutkimus suomalaisilta turkistarhoilta tuonut taas pinnalle keskustelun niin kutsutusta laittomasta eläinaktivismista. Termeinä ajateltuna asia on helppo tuomita sen enempää ajattelematta, onhan jo nimessäkin sana laiton ja kiinni jäädessään joutuu oikeuden eteen. Huomioiko laki sen kaikkein tärkeimmän seikan, mikä on parasta niille eläimille, joiden elämästä kiistellään?

Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä että jokaisella on oikeus tietää millaisissa oloissa turkit ja liha kasvavat. Tietenkin on olemassa Evira, jonka vastuulla tarkastukset ovat, mutta mielestäni halutessaan jokaisella kansalaisella täytyy olla oikeus lisätietoon. Kun on ollut kyseessä ainoastaan tarhoilla kuvaaminen ihmettelen kovasti että mikä siinä on niin kamalaa. Jokaisen rehellisen suomalaisen päivätyön pitäisi kestää dokumentointi ja jos ei kestä niin se on erittäin huolestuttavaa.

Entä eläinten vapautukset? Tottakai silloin omistajalle tulee rahallista tappiota, mutta sen ei pitäisi olla päällimmäisenä mielessä. Täytyy nimittäin olla olemassa joku syy, miksi kukaan haluaisi päästää kettuja vapauteen, joten pysähdytään hetkeksi pohtimaan asiaa eläimen kannalta. Jos valinta olisi sinun, asuisitko pienessä verkkohäkissä, jossa voit vain pyöriä ympyrää, syödä ja juoda koko loppu elämäsi ajan vai juosta ympäri metsiä nauttien vapaudesta. Ehkä tulet syödyksi ,luonnossa, mutta ainakin olet saanut elämisen arvoisen elämän.

Laki pohjautuu moraaliin, se ei ole moraali. Tälläisissa kysymyksissä pitäisi eläinsuojelu lakia välittömästi muuttaa, siihen asti jonkun on toimittava.